Mä oon yleensä tosi vahva ja itsenäinen ja teen kaiken itse koska näin oon joutunut aikojen alusta tekemään. Yleensä oon tosi superfeministi ja ehkä joskus katkerasti miehiä vähätteleväkin. Mä aina sanon et en kaipaa miehiä kuin vetoketjun vetämiseen selässä tai rannekorun kiinnittämiseen. 😀 Siitäkin olen päässyt niin ettei mulla tollasia selästä kiinnitettäviä mekkoja ole. Ihan kuin joskus sellaista olis edes tarvetta käyttää. Tai hienoja mekkoja yleensäkkin. Tai mekkoja. Tai hienoja rannekoruja. Mut välillä tuntuu et ei perkele olis kiva kun olis mies kotona tai isä jolle soittaa ja valittaa et en mä osaaaa!!
Mut ku ei…
Ja sellanen fiilis on tänä vkonloppuna todellakin ollut. Toissapäivänä käytiin Ikeassa äitin kanssa ja jumankauta mä neljä tuntia väänsin sellaista laatikkoa mikä piti saada selaiseen hyllyyn sisälle. Mä luin käyttöohjetta, välillä kiljuin ja lensipä laatikkokin välillä ilmassa. Mä en kerta kaikkiaan osannut sitä laittaa ja kun hokasin että se olis pitänyt todella käsin ruuvata runkoon kiinni jossa ei ollut valmiina ruuvin reikiä. Joo, kyllähän mulla siihen voimat riittää. Olis pitänyt olla porakone tai vähintään joku ruuvinväännin jolla sen olis saanut. Kuuden tunnin jälkeen ei muuta kuin tappion myöntäminen ja ilmoitus facekirppikselle myyntiin jossa parien vittuilujen ja ohjeiden kuuntelun jälkeen, sain laatikot myytyä eteenpäin.
No eilen illalla sitten illan Posse-ohjelmaa olin odottanut kovasti ja kun se alkoi niin eikös mun keittiiön telkkariin ”asennettu” sisäantenni alkanut vittuilee ja kuva värisi ja tärisi ja hävisi ja minä yritän antennia vaikka ja mihin asentoon mutta aina kun istuin takaisin tuolilleni, häiriö alkoi uudestaan. Mun olis pitänyt seistä aina tietyssä paikassa tai pitää antennia tietyssä kohti että olis toiminut. Jäipä sitten juuri parhaimmat palat esim. Robbien housujen alasvedosta näkemättä. *murr. Lapsi-parka katteli tablettia keittiössä, onneksi kuulokkeilla(!!) kun mä revin antennia minne sattuu ja oli se välillä palasina lattiallakin. 😀 Tossa se nyt taas toimii hienosti asennettuna.
Tämän episodin jälkeen lapsi tulee varovasti kysymään että mikähän tässä tabletissa on vikana kun ei pääse YouTubesta mihinkään. Siinä sitten taas äiti ihmettelee että miksi lukee joku herja..
Kyllä mä olin illalla niin väsynyt voittaja taas…
Näitä juttuja on miljoona ja käytännön esimerkit on mun mielestä hyviä varsinkin sellaiselle kuka ei todella tiedä minkälaista elämä ilman miestä on. Mullakin on monia kavereita ketkä on ollut jo kohta ollut sen 20 vuotta miehensä kanssa ja heistä näkee hyvin et näitä juttuja kertoessani huomaan että heillä ei ole hajuakaan! Ja hyviä kommentteja tulee. Esim. ”Onneks mun ei oo tarvinnu kokea tollasta!” tai ”Ei kai tossa ny mitään, miksi sä ny tosta hermostut?” Joo, jos mä kerron yhdestä tapahtumasta mikä kävi tänään mut ei tajuta et niitä samanlaisia on ehkä se tuhat vuosien aikana.
