Pohjustus

Heippa kaikki ketkä sivulleni on eksynyt! Toivottavasti sulla on ollut kiva päivä! 🙂

Mun tarkoitus on täällä kirjoitella avoimesti ja ehkä vähän päiväkirjamaisesti maailmastani. Ja ehkä tää toimii mulla myös jonkinlaisena terapiana ja asioiden käsittelynä. Kaikki positiivisuus höpö höpö on täältä poissa eli sitä fitness/lifestyle/ruoka/hyvinvointi/positiivisuus shittiä löytyy muualta. Täälläkin noita kaikkia sivutaan joskus, riippuen mielialasta. 😀 Mä kerron asiat niin kuin tunnen ja olen kokenut ja mitkä kaikki ajatusmaailmaani on vaikuttanut.

Mä oon kokenut paljon että mua ei ymmärretä ja kukaan mun tuntemista ihmisistä ei oo samassa elämäntilanteessa mun kanssa joten mulla ei ole vertaistukea juuri missään ja kun mun ajatuksia tuon mun ystäville julki, musta tuntuu aina että oon se virtahepo olohuoneessa jota kaikki tuijottaa suu auki.

Musta myös aina tuntuu että mun elämä on ollut keskivertoihmistä paaaaljon haastavampaa ja vaikeempaa ja kuulenkin usein kommentteja ”onneks mulla ei oo ollu tollasta” ja se tuntuu musta pahalta ja ajattelen että olikohan tostakin kiva kuulla taas mun epäonnesta ja surullisuudesta et sille tuli nyt parempi mieli et onneks en oo kuitenkaan toi. Tää on paljon aiheuttanut sitä että aika-ajoin erakoidun enkä halua kertoa mun elämästä kenellekkään kun musta tuntuu et ei kukaan ymmärrä tai ovat iloisia mun epäonnesta.

Mut jotenkin tää blogin aloitus toi mulle paremman mielen et kirjoitan täysin tuntemattomille ihmisille ja ihan kuin voisin olla joku muu… Kuin jonkun kirjan kuvitteellinen henkilö. Niin kauheelta kuin se tuntuukin niin ehkä jollain lukijalla täällä tulee siitä parempi olo et jollain voi mennä huonomminkin…?

 

Tietoa kirjoittajasta

pinkpang

36 -vuotias yhdeksän vuotiaan tyttären äiti. Ei muuta perhettä. Oma eläkeläinen äiti asuu samassa talossa joka antaa erittäin paljon haastetta elämään mutta ainut lapsen hoidossa auttava henkilö joten pakko jaksaa. Tällä hetkellä työtön. Kipuilua myös työelämässä ja oman paikan löytämisessa sekä taloudellisen tilanteen kanssa. Sinkku piti olla kaikkien pieleen menneiden suhteiden jälkeen maksimissaan vuosi. Kas, usempi vuosi mennyt ja paniikki iskee kun tuntuu että mitä vanhemmaksi tässä tulee, sen epätodennäköisempää kumppanin löytäminen on. Eli myös kipuilua yksinäisyyden kanssa. Ystävät ja kaverit viilettää parisuhteissa, töissä ja pienten lasten kanssa. Itse tuntee olevansa väliinputoaja näillä(kin) saroilla ja aikaa ei tunnu keltään löytyvän mihinkään.

Yksi ajatus koskien aihetta “Pohjustus”

  1. Tämä on ensimmäinen esimerkkikommentti blogissasi. Kun blogisi lukijat kirjoittavat kommentteja artikkeliisi, näkyvät ne samalla tavalla kuin tämä kommentti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *