Isänpäivä

Fathers, fathers, fathers… It´s not easy day.

Mä oon elänyt ilman isää jo vuodesta 2001. Isä ei ole kuollut. Välimme vain rikkoituivat enkä ole kuullut hänestä sen jälkeen. Kutsuin hänet häihini vuonna 2009 mutta kuulemma vastaus oli että hän ei tule kutsukortilla osallistumaan. Periaatteessa olen aina elänyt ilman häntä. Lapsena häntä ei paljon kotona näkynyt. Joko hän oli töissä tai naisseikkailuillaan. Äiti kasvatti meitä minkä yksin pystyi. Isä oli pelottava ja räjähdysherkkä sekä suuttuessaan väkivaltainen. Mä en enää mieti häntä mitenkään enkä toivo elämääni.

Mutta lapsen kohdalla tilanne on kuitenkin mielestäni surullisempi ja peilaan omaa tilannetta hänen kautta. Tyttäreni on aina ollut ilman isää. Isä on olemassa fyysisesti mutta harvoin henkisesti läsnä jo hänen vauva-aikanaan. Isä on aina töissä eikä muutenkaan oikein osaa ottaa kontaktia lapsiinsa. On tunnepuolella erittäin kylmä. Välillä on mennyt melkein vuosi ettei ole nähnyt tytärtään. Myöskin lapseni joutuu kasvamaan ilman pappoja ja veljiä ja näen hänestä miten hän kaipaa välillä mieshahmoa kipeästi. Hän on välillä ollut aivan rakastunut naapurin lasten isään ja kiivennyt syliin aina nähdessään ja aina kun tapaa minun miespuolisia ystäviä, yrittää jäädä heihin kiinni, kyselee ja pyytää päästä kylään ja leikkimään. Se on sydäntäsärkevää. Koska tiedän miltä hänestä tuntuu. Olen ollut lapsena samanlainen. Ihaillut ystävien isejä jotka ottavat lapsensa syliin ja vievät harrastuksiin ja ostavat lahjoja. Muistan kuinka olin surullinen että äiti oli kirjoittanut isänkin nimen syntymäpäiväkorttiin. Tiesin jo silloin ettei häntä kiinnosta. Ei hän antanut yhtään lahjaa tai vienyt minnekkään. Muistan kuitenkin joitain hyviäkin muistoja. Sen kuinka iloinen olin että isi kampasi hiukseni saunan jälkeen. Pidin siitä kiinni ja aina saunan jälkeen vein kamman isille ja istuin hänen eteensä lattialle. Ja mun hiukset oli niin takkuiset aina ja se sattui mutta silti se oli ihanaa!

Ei ole helppoa yrittää olla sekä isä että äiti lapselle. Pitäisi opettaa virkkausta ja kalastusta. Enkä osaa näistä kumpaakaan. Mutta yritän olla läsnä ja jaksaa keskittyä kysymyksiin ja asioihin joita päivittäin tulee miljoona. Korjata leluja ja vaatteita. Osata kasata palapelejä ja linnoja ja rakentaa majaa. Lohduttaa ja pitää sylissä. Tehdä monipuolista ruokaa ja huolehtia hampaiden pesusta, vitamiineista ja neuvoloista. Miettiä lapsen taitoja, mahdollisia harrastuksia ja ihmissuhdeongelmia joita kavereiden kanssa jo syntyy. Pestä pyykkiä ja kerätä leluja. Yrittää osata huolehtia auton renkaista ja katsastuksista. Vaikka pää olisi kipeä ja nenä vuotaisi ja univelka painaisi. Lähes joka päivä olisi niin kiva kun voisi soittaa isälle tai veljelle tai kumppanille, mitä teen?

Olkaa onnellisia kaikista miehistä teidän elämässä. Iseistä, kumppaneista, veljistä, papoista. Hyvää isänpäivää kaikille teille.

Tietoa kirjoittajasta

pinkpang

36 -vuotias yhdeksän vuotiaan tyttären äiti. Ei muuta perhettä. Oma eläkeläinen äiti asuu samassa talossa joka antaa erittäin paljon haastetta elämään mutta ainut lapsen hoidossa auttava henkilö joten pakko jaksaa. Tällä hetkellä työtön. Kipuilua myös työelämässä ja oman paikan löytämisessa sekä taloudellisen tilanteen kanssa. Sinkku piti olla kaikkien pieleen menneiden suhteiden jälkeen maksimissaan vuosi. Kas, usempi vuosi mennyt ja paniikki iskee kun tuntuu että mitä vanhemmaksi tässä tulee, sen epätodennäköisempää kumppanin löytäminen on. Eli myös kipuilua yksinäisyyden kanssa. Ystävät ja kaverit viilettää parisuhteissa, töissä ja pienten lasten kanssa. Itse tuntee olevansa väliinputoaja näillä(kin) saroilla ja aikaa ei tunnu keltään löytyvän mihinkään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *