Tää viikko on mennyt täällä mökillä möllötessä. Mulla jäi tänään puhelinkin kotiin mutta onneksi saan jaettua netin lapsosen puhelimesta. Tänne mä vaan oon tullut vaikka K:n seura vituttaa suoraan sanoen ihan helvetisti. Eikä sitä voi lasten kanssa päästää keskenään mihinkään joten pakko tulla vaikkei haluis, lasten takii. K on niin lapsellinen, oikee draamaking. Se liiottelee, mesoaa ja huutaa koko ajan. Lisäksi se imee kaljaa ja sitten nukahtaa johonkin. Ei siitä lasten kanssa oo olijaksi, jonkun on oltava vahtimassa. Sitten se selittää niitä samoja vanhoja asioita joita meidän suhteenkin aikana kymmenen vuotta sitten. Juttuja sen tyhmistä juoppotyökavereista ja mitä me ollaan tehty sillon ja sillon ja mitä hän on tehnyt nuorena yms. Samat paskat, liioittelee ja valehtelee ja sössöttää. Edelleen se yrittää et mä hoitaisin sen asioita, koko ajan hokee että mun pitäis laittaa sen tavaroita myyntiin. Nyt viime aikoina on myös yrittänyt saada mua takas. Varmaankin sen takia kun menetti kämppänsä ja asuu jossain autopajalla. Kun sais mut takas niin pääsis ilmaseks asumaan ja jonkun joka taas hoitais kaiken. Ärsyttää.
K sai sossun hoitaman asunnon valehtelemalla että on vuoden isä ja lapsi asuu hänen luonaan osan ajasta. Sossut huolehti hänestä ja hänen piti saada asua tukiasunnossa vuoden mutta venytti sitä valheilla kolmeen vuoteen. Koska lapsi. Todellisuudessa lapsi ei ollut siellä juuri koskaan käymässä. Joskun käytiin siellä yhdessä tai Mimmi oli pieniä hetkiä yksin ja minä soitin sinne puolen tunnin välein. Lopulta hän menetti asunnon ja nyt hänellä ei ole mitään osoitetta. Arvaatte varmaan että joskus teki mieli soittaa sossuun ja kertoa totuus.
Se oli niin neiti aina meidän suhteenkin aikana. Mun piti aina korjata kaikki, virittää tv:t, pleikkarit, dvd soittimet, hoitaa kaikki tietokoneasiat, sen firman laskutus, perheen laskujen maksut, lasten asiat. Mä väsyin niin totaalisesti niiden vuosien aikana. Mua kohdeltiin kun jotain siivojaa, lastenhoitajaa, jalkavaimoa, kodinhoitajaa, kissan ja koirienhoitajaa. Kuin paskaa. Sehän on helppoa. Mä kun oon niin toiminnan ihminen, vihaan valittamista yli kaiken ja sitä et jäädään tuleen makamaan. Kun jonkun voi tehdä tänään niin se tehdään ja heti. En kestä sitä ettei tehdä asioille mitään ja valitetaan samasta asiasta vuoden päästäkin. Niin mähän teen. Kun toinen valittaa niin mä teen äkkiä asian toisen puolesta niin sittenhän se on tehty. Sitten kun haluaa auttaa muita ja on vahva ja tekijä niin sitähän on helppo käyttää hyväksi. Huomataan et mä kun tässä nyt vähän valitan niin toihan tekee kaikki. Ei siinä mitään mut siinä jossain vaiheessa väsyy kun kukaan ei tee omasta puolesta mitään. Lapset tottuu että kaikki on tehty ja valmiina ja samoin puoliso. Ja myöskin äitini. Loppujen lopuksihan mä olin siinä pisteessä että kuljin kylpytakki päällä pitkin kämppää tukka rasvassa kun en jaksanut edes mennä edes suihkuun tai pestä hampaita. Nytkin mä oon usein siinä pisteessä jos tulee normiarjen lisäksi vähänkin jotain ylimääräistä. Tosin jaksan käydä suihkussa ja pestä hampaat. Mutta silloin pyykkivuoret tuli vastaan eteisessä ja lopulta syötiin kertakäyttöastioista. Asiat meni tästä vielä paljon pahemmaksi mutta siitä joku kerta paremmin.
Tänään oli tyypillinen esimerkki. Lapset saivat sellaisen ison liman jotenkin yhden ison painavan kaapin ja seinän väliin ja se levisi siellä ja pelkäsin että se valuu laminaatteihin tai alkaa homehtua. Lopulta soitin taas K:lle ja se tuli sitten raivona haisten kaljalle ja kauhee kiroominen ja raivoominen ja kauheella väkivallalla kaappi irti ja ovet paukkuen menemään. Minä yritin siinä rauhoitella ettei laminaatitkin menisi rullalle. Lapset vaan pyöritteli silmiään että tuttua touhua. Mua ärsyttää kun mulla ei ole ketään miehiä elämässä. Jos olis isä tai veli kenelle soittaa, mä en tarviis tota kusipäätä mihinkään. Nyt tota pitää väkisin sietää. Nytkin se taas vaan vittuilee lapsille ja ärsyttää niitä tahallaan. Koko ajan joutuu puuttumaan kun saa lapset ihan itkun tai raivon partaalle. Sitten kun se huomaa että alan ärsyyntymään niin se jatkaa vaan enemmän ilkkumista. Voi kun löytyis oma mies kuka hoitais autoja ja remontteja ja polkupyörien korjausta.
Meillä oli mutsin kanssa auto muutaman vuoden auto kimpassa ja sekin piti aina mun hoitaa, huolehtia kaikkia korjauksia, renkaiden vaihtoa, katsastuksia, verojen ja osareiden maksua. Ja vielä useimmiten ajaa sitä ja kyyditä äitiä kuin jotain presidenttiä. Siihenkin väsyin ja myin auton raivospäissäni. Enkä hommaa ennen kuin joku muukin huolehtii siitä. Nyt sitten kävellään ja ajellaan pyörällä ja linja-autolla ja kannetaan mäkeä ylös painavia kauppakasseja niska hiessä.
Vaikka täällä mökillä on ollut kiva olla, huomaa että hermot alkaa olemaan riekaleina. Yöllä Mimmi riehui jotain unissaan ja raapi itseään koko ajan. Heräsin sitten puoli neljältä taas valvomaan ja rasvaamaan jalkoja ja käsiä. Istuin parvekkeella tupakalla puoli viideltä ja raivosin yksikseni. Aamulla olin raivona kun heräsin vasta yhdeksältä enkä lähtenyt enää salille purkamaan vitutusta vaan aloin ressaamaan sitä limaa kaapin välissä. Siinähän meni sitten kuusi tuntia sitä rallia.
Onneksi lauantaina pääsen juomaan ne kännit ensimmäisiin kesän juhliin.
