Just another saturday

No niin käytiin uimassa tänään. Olipa tapahtumarikasta taas. Saatiin onneks naapurilta auto koska vesisade. Taas se ihme haahka tiskillä joka tuijoti mun työttömyystodistusta pitkään vaikka joka lauantai käydään ja silti veloitti täyden maksun. Jouduin mennä asioimaan uudestaan tiskille että saisinko nyt sen puolet rahasta takaisin. Kerran se alko huutaa siinä tiskillä kun oli pari päivää sitten tulostettu lappu että tässä on vanha päivämäärä. Vittu. Anteeks kun en joka päivä voi tulostaa uutta lappua, olen edelleen työtön. Eikä siinä vielä kaikki. Sinne oli tullut uus hengenpelastaja vai mikä valvoja nyt onkaan saatana. Alko huutaa mulle 20 metrin päästä että jos menette sinne kuntouintialtaaseen niin sitten pitää lapsen tulla pois jos muita tulee altaaseen. Siellä ei ollut yhtään ihmistä. Tyttö suuttu ja lähti lasten altaaseeen yksin. Sen jälkeen valvoja meni oven suuhun odottamaan ja käännyttämään mummoja takaisin suihkuun kenellä ei ollut tarpeeksi märät hiukset. Hohhoijaa. Saatiinpa rahalle vastinetta.

Luojan kiitos tulee lätkää vielä tänään ainakin eli kerrankin jotain tekemistä lauantaiksi. Vaikka olishan se kiva kun olis jotain seuraa kenen kanssa katsoa peliä. Lisäksi tälläinen hoitovauva tuli viikonlopuksi. Saa vähän rakkautta <3

Mä oon miettinyt tätä blogia kun on into kirjoittaa pitkästä aikaa et miten rakentaisin tätä ettei tää olis niin sekavaa kirjoitusta vaan sieltä täältä.. Et pitäiskö mun järjestyksessä käydä läpi näitä elämän kohokohtia ja sit lisäksi näin päiväkirjallisesti.. Ehkä. Nyt lätkän pariin.

Tietoa kirjoittajasta

pinkpang

36 -vuotias yhdeksän vuotiaan tyttären äiti. Ei muuta perhettä. Oma eläkeläinen äiti asuu samassa talossa joka antaa erittäin paljon haastetta elämään mutta ainut lapsen hoidossa auttava henkilö joten pakko jaksaa. Tällä hetkellä työtön. Kipuilua myös työelämässä ja oman paikan löytämisessa sekä taloudellisen tilanteen kanssa. Sinkku piti olla kaikkien pieleen menneiden suhteiden jälkeen maksimissaan vuosi. Kas, usempi vuosi mennyt ja paniikki iskee kun tuntuu että mitä vanhemmaksi tässä tulee, sen epätodennäköisempää kumppanin löytäminen on. Eli myös kipuilua yksinäisyyden kanssa. Ystävät ja kaverit viilettää parisuhteissa, töissä ja pienten lasten kanssa. Itse tuntee olevansa väliinputoaja näillä(kin) saroilla ja aikaa ei tunnu keltään löytyvän mihinkään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *